Elämää historian keskellä

Suvannossa elää vuoden ympäri kolmi­sen­kym­mentä ihmistä; pimeim­päänkin talviaikaan noin viiden­toista talon piipuista tupruavat savut. Keväällä muuttavat kylään vaki­tuiset kesä­asukkaat, ja pitkin kesää vierai­levat entiset suvan­to­laiset koti­pai­koillaan. Osa taloista on ympä­ri­vuo­ti­sesti vapaa-ajan käytössä samoin kuin Kitisen varrelle raken­netut kesämökit. Oman värinsä kylä­kuvaan tuovat pitkin vuotta kylässä käyvät matkai­lijat.

”Täällä voi kokea aavis­tuksen siitä,  miltä perä­poh­ja­lainen kylä on näyttänyt sata vuotta sitten.”

Perin­tei­sestä hirsi­ra­ken­ta­mi­sesta kiin­nos­tu­neelle Suvanto on oikea aarre­aitta. Täällä voi kokea aavis­tuksen siitä, miltä perä­poh­ja­lainen kylä on näyttänyt sata vuotta sitten. Hirsiset piha­piirit pää- ja ulko­ra­ken­nuk­sineen, aitat, riihet, ladot ja sauna­ra­ken­nukset muodos­tavat yhte­näisen kylä­au­keaman Kitisen pohjois­ran­nalle.

1980-luvun mittavia korjaus­töitä on kiit­tä­minen siitä, että suurin osa Suvannon raken­nuk­sista on suhteel­lisen hyvässä kunnossa. Tuolloin kylä­läiset saivat avustusta raken­nusten korjauksiin ympä­ris­tö­mi­nis­te­riöltä ja suun­nit­te­luapua Museo­vi­raston palk­kaa­malta arkki­teh­diltä.

1980-luvulla tehdyt pärekatot ovat pikku­hiljaa tulleet tiensä päähän ja niitä on uusittu viime vuosina tiheään tahtiin sekä talkoilla että yksi­tyisten raken­nusten omis­tajien voimin.