Suvannon kylä on luoki­teltu valta­kunnallisesti merkit­tä­väksi kult­tuu­riym­pä­ris­töksi. Kylässä on säilynyt toista sataa ennen sotia raken­nettua perä­poh­ja­laista hirsi­ra­ken­nusta, näistä kaksi­kym­mentä on asuin­ra­ken­nuksia. Useimmat asuin­ra­ken­nuk­sista ovat 1800-luvulta ja 1900-luvun alku­puo­lelta. Vanhin on Hiltusen 1700-luvulla raken­nettu päära­kennus.

Suvan­to­lai­sissa piha­pii­reissä päära­kennus ja navetta ovat vastakkain, kolman­nelle sivulle on yleensä raken­nettu maka­sii­ni­ra­kennus. Aitat, riihet, savusaunat, ladot ja olki­tollat sijait­sevat piha­piirin ulko­puo­lella. Asuin­ra­ken­nukset ovat yksi­ker­rok­sisia.  Kylän raken­nukset on tehty vahvoista hirsistä lama­sal­vos­tek­nii­kalla. Kattoina niissä on ollut joko kolmio­ri­ma­huo­pa­katot tai pärekatot, joita vieläkin löytyy kylästä viiti­sen­kym­mentä.

Suvannon perä­poh­ja­lais­ta­loissa puolet päära­ken­nuk­sesta muodostaa pirtti. Pirttejä lämmit­tävät muhkeat luon­non­ki­vestä muuratut perä­poh­ja­lai­suunit, pirtin­muurit. 1800-luvulta peräisin olevat ikkunat ovat yleensä kuusi­ruu­tuisia. Ikkunan puitteet on koottu puutapein ja ne asetetaan paikoilleen ulko­puo­lelta. Raken­nuksen toisen pään muodos­tavat porstua ja kamarit, joiden määrä riippuu raken­nuksen koosta. Kama­ri­päässä on usein viimeisenä koko raken­nuksen levyinen tupa. 

Koris­teel­liset lauta­ra­ken­teiset kuistit raken­nettiin taloihin 1900-luvun alussa. Ne ovat väri­tyk­seltään puna­mul­lattua runko­ra­ken­nusta vaaleampia.