Suvannon kylä­yhdistyksen omistamista kahdesta pärehöylästä uudempi, Aapa­järveltä 2013 ostettu laite jäi kylään tultuaan vaille kunnollista sää­suojaa. Sitä yritettiin kyllä muutamaankin kertaan suojata pressulla, mutta avoimella paikalla pressu ei hyvinkään kiinnitettynä kauaa kestänyt tuulen riepottelua. Päre­höylän altistuminen kosteudelle ja pakkaselle ei tietenkään tehnyt sille hyvää, ja pitkä­ikäistä ja maisemaan sopivaa ratkaisua, kuten päreistä tehtyä katosta, pohdittiin monen monituisissa kylä­yhdistyksen kokouksissa.

Tänä keväänä Leader Pohjoisin Lappi ry:ltä oli haettavissa yhdistys­avustusta kylä­ympäristöjen kuntoon saattamiseksi. Samoihin aikoihin kylä­yhdistyksen puheen­johtajan haltuun päätyi joutilasta varasto­tilaa, jonne päre­höylä jykevine tuki­rakenteineen mahtuisi. Kylä­yhdistys tarttui tilaisuuteen ja laati suunnitelman:

1. rapistuneet sää­suoja­rakenteet purettaisiin päre­höylän ympäriltä,
2. päre­höylä siirrettäisiin Peltolan autio­tilan piha­piiriin,
3. höylän kuluneet osat kuten terä ja remmi vaihdettaisiin uusiin,
4. pärehöylää koe­käytettäisiin opetus­luontoisesti asian­tuntijan johdolla, ja
5. laite varastoitaisiin pitävän katon alle Peltolan ulko­rakennukseen.

Suunnitelma sovittiin toteutettavaksi lauantaina 6. kesäkuuta. Siihen päätettiin anoa Leaderilta

• 160 euroa korvaukseksi siirtoon tarvittavan kaluston tuojalle ja käyttäjälle,
• samaa summaa korvaukseksi talkoisiin kutsuttavalle asian­tuntijalle sekä
• neljää­kymmentä euroa talkoo­tarjoiluja varten.

Talkoo­päivään otettiin varas­lähtö aloittamalla vanhojen rakenteitten purkaminen jo edellis­iltana. Pressujen sidontaan tarvitun puu­kehikon lisäksi purettiin vanhan sahaus­paikan pohja höylän vierestä. Muovisia pressun­riekaleita oli maassa ja puussa, ja niidenkin keräämisessä riitti puuhaa.

Itse talkoo­päivän aamuna valmisteltiin aluksi päre­höylä siirto­kuntoon ruuvalla sen kylkeen jalaksiksi pitkiä kakkos­nelosia. Vaikka höylän puiset, sään pieksemät tuki­rakenteet vaikuttivat vielä yllättävän lujilta, laitteen nostamista kärryn kyytiin ei nitkahtamisen riskin takia haluttu kokeilla.

Painava höylä kääntyi tila­päisille jalaksilleen kevyesti, kun kaatajia oli tarpeeksi. Ennen traktorin veto­koukkuun kiinnittämistä laite ympäröitiin kuorma­liinoin, jotteivät liitokset pääsisi vääntyilemään hinauksessa kuoppaisella tiellä. Päre­höylän terää liikuttava raskas metallinen pyörä nostettiin vielä traktorin piikkien varaan, ja kuorma alkoi olla valmis.

Perillä kuorma­liinat irrotettiin ja höylän tuki­ranka käännettiin niin sanottujen kaljujen päälle. Oksattomat, saman­paksuiset pyöreät puut toimittivat renkaitten virkaa, kun höylä työnnettiin miehissä makasiinin ovelle. Oven­suussa iso­pyörä laskettiin takaisin paikalleen traktorin piikeiltä.

Päre­höylä mahtui suunnitellusti varastoon, mutta sen koe­käyttäminen päätettiin jättää myöhempään kertaan. Siirto-operaatiossa oli vierähtänyt oma aikansa, ja vaikka alku­kesän auringon­valoa olisi riittänyt, kokeneempien talkoolaisten toimeliaisuus alkoi ehtyä. Sodan­kylästä paikalle saapunutta asian­tuntijaa ei onneksi harmittanut, olihan hän päässyt ensimmäistä kertaa käymään äidin­äitinsä koti­kylässä ja vierailulla tämän syntymä­kodissa.

Tämän kirjoituksen julkaisu­hetkellä tuo myöhempi kerta kokeilla päre­höylän toimintaa on vielä toteutumatta. Vuoden 2011 talkoissa tehtyjä päreitä riittäisi vielä muutamalle lappeelle, mutta Suvannon kylän melkein kuudesta­kymmenestä päre­katosta paljon useampi olisi jo kipeästi uusimisen tarpeessa.